”Olen kirjoitellut muistiinpanoista ylös mitä kaikkea näissä hoidoissa tapahtui. Niiden kautta minulle välittyi aika yllättävä kuvakudos. Siinä kävin läpi omia ja suvun traumoja sekä eräitä meidän suomalaisten kollektiivisia traumoja rinnan. Kuvat esittivät hyvin vastakohtaisia teemoja, valoa ja pimeyttä, vuoroin. Vanhoja vaatteita revittiin ja ratkottiin. Shamaanin apueläimiä tuli avuksi. Valon väkeä koottiin yhteen. Mukaan tuli mukaan myös aineksia meidän mytologiasta ( Louhi, hiidet ja maahiset, luonnottaret ). Läpikäyvä teema: naisten kohtalot ja lasten uhrit. Uhkat jotka estävät oman äänen löytymistä.

Kuvien tunneskaala kattoi aika hurjan asteikon, mustien noitien touhuista upeisiin valopylväisiin. – Nämä kiitos Soljan upean musiikin, sen äärimmäisen rikkaan koreografian, maan murinoista huikeisiin valopylväisiin. Se kaikki näyttää minussa muuntuvan jännästi erilaisiksi kuviksi ja kuvioiksi, jotka ovat merkityksellisiä, välillä myös salaperäisiä.
( Luulen, että muokkaan jossain vaiheessa näistä matkoista jonkun pitemmän tekstin. Niin hurja prosessi tämä oli. Sukuhistorian ja oman historian palasia asettui uuteen asentoon.)

Koen että oma, pieni putsaustyöni tässä on ollut asioiden purkamista,ratkomista, valottamista ja tunteiden läpikäymistä. Siis aika maanläheistä, osittain, mutta ehkä sekin on osa jotain isompaa kokonaisuutta. Siinä valon ja varjon voimat ottavat mittaa toisistaan. Ja pieni ihminen etsii omaa polkuaan, kotiin ja valoon. P.S.Kosmiset visiot minulla ovat aika vähäiset, kerran heiluin sentään jonkun ufon riippukeinussa, enkä tiennyt uskallanko kiivetä ylös vai hyppäänkö alas…

Niin, ja sydämellinen kiitos kaikille matkatovereille !!!”